Saapasjalkakissa valokeilassa

Meillä on hurja viikko takana. Maanantaina pääsimme sisään esitystilaan ja lavasteiden ja valojen rakentaminen alkoi. Maanantai ja tiistai olivat molemmat pitkiä päiviä koska keskiviikkon kenraaliharjoitus oli jo lähellä.

Lavastuksen ja valosuunnittelun kannalta on hankalaa, että pääsee esitystilaan niin vähän aikaa ennen ensi-iltaa. Harjoituslavasteet harjoitussalissa eivät koskaan vastaa täysin oikeita lavasteita esitystilassa. Myös tilojen luonteet ovat erilaiset – esimerkiksi ovet eivät ole samoissa paikoissa tai harjoitussalissa saatta olla pylväitä joita ei ole oikeassa tilassa. Meidän tapauksessa valokoikeiluja oli myöskin mahdottomia tehdä harjoitussalissa, koska salissa oli isot ikkunat jotka päästivät päivänvaloa saliin.

Tämä kaikki vaikuttaa tekoprosessiin. Ennen kaikkea se jättää hyvin paljon mielikuvituksen varaan harjoitusvaiheessa. Tämä tekee välillä kommunikoinnista vaikean, koska työryhmän jäsenet saattaa nähdä eri asioita harjoituslavasteissa. Valosuunnittelun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jää hyvin vähän tilaa kokeiluille, ja suurin osa päätöksistä on tehtävä ennen kuin näkee miltä ne näyttävät tilassa.

Tämä on siis ollut haasteellinen, mutta sen takia myös hyvin antoisa prosessi. Mielestäni olemme onistuneet hyvin työssämme. Tänään kohti ensi-iltaa ja ensimmäisiä yleisökohtaamisia. Jännittävää ja hauskaa!

Fabian Nyberg, lavastaja ja valosuunnittelija

Valosuunnitelmia

Kenraaliharjoitukset käynnissä

Miau sanoi Saapasjalkakissa kun ensi-iltaa jännitti

Liian suuret saappaat

Mammu - Kissa

Nelisen päivää vielä

5..4..3..2..1

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Aika siis.

Syksyllä minulla ja tuottaja-kollegallani oli kaikki maailman aika tehdä projektiamme. Ideoita syntyi päivittäin, ja tuntui, että kaikki ideat muovisista saappaista huomiota herättävään kissapelleilyyn rautatientorilla olivat toteutettavissa.

Tuli 2014 alkuvuosi. Projekti ja tuottajien työtehtävät alkoivat hahmottua. Teimme rauhassa tehtäviämme ja onnistuimme aikatauluttamisen kanssa. Ylpeyttä aiheutti työryhmän ammattimaisuus ja nauraa saatiin pienillekin asioille.

Helmikuun aikana alkoi kuulua keskuudessamme pieniä vinkaisuja: enää kaksi kuukautta ensi-iltaan! Aikaa kuitenkin oli. Saimme kaivettua tarvittavat 40 kappaletta juuttisäkkejä, mietittyä mustan narun paksuuden ja kirjoitettua tiedotteet. Hauskaa oli miettiä tehtäviemme kirjoa. Yhtenä päivänä laskeskelimme kuinka monta säkkiä naru mahdollisesti kannattelisi, toisena päivänä muotoilimme käsiohjelmiin tekstiä, kolmantena räpsimme kuvia harjoituksista.

Maaliskuussa iskivät deadlinet. Monena päivänä huutelimme Johanneksen kanssa paniikkiamme. Mitä vielä? Onko tämä valmis? Joko teit sen? Pitäisikö tätä muokata? Teeman nimi oli häsläys ja kiireellä häsläsimme projektia eteenpäin. Onneksi kaikki kuitenkin sujui suhteellisen mallikkaasti ja suunnitelmien mukaan, ja häslääminenkin rauhoittui.

Nyt, maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa, olo on rauhoittunut. Vielä. Hommat on hoidossa ja me tuottajat saamme jo alkaa nauttimaan olostamme esityksen taustajoukoissa. Tiedän kuitenkin, että kun perjantai lähenee, paniikki ilmoittaa olemassa olostaan.

Aika kun tuntuu aina loppuvan kesken.

Katja - Tuottaja

Tuotantoa teatterin takana

Hyppäsin mukaan Saapasjalkakissan matkaan loppusyksystä, kun ohjaaja Jukka Heiskanen otti minut projektiin tuottajan rooliin. Ei aikaakaan kun sain tuottajaparikseni ahkeran työjuhdan nimeltä Katjan, ja uudenvuoden jälkeen teatteriprojekti pyörähti ryminällä käyntiin.

Tämä on ensimmäinen isompi projekti, jossa olen tuottajana joten käytännössä kaikki on uutta. Ohjaajan, tuottajaparin ja työryhmäläisten tuella on kaikista haasteista kuitenkin selvitty ja nyt ensi-iltaan on enää 7 päivää. Haasteita on ollut mutta mikään ei ole estänyt Saapasjalkakissaa lompsimasta määrätietoisesti kohti näyttämöä.

”Ilon kautta” on sanonta, jonka olen harjoituksissa kuullut lukemattomia kertoja. Tämä näkyy työryhmän sisällä kaikessa tekemisessä ja intohimo teatteria sekä näyttelemistä kohtaan välittyy varmasti myös yleisölle. Avain onnistumiseen on oma sisäinen halu ja motivaatio, ja sitä tästä porukasta löytyy.


Johannes - Tuottaja

Puvustuksesta

Saapasjalkakissa on ollut minulle ensimmäinen lastenteatteriesitys, johon olen tehnyt pukusuunnittelun. Virittäydyin tunnelmaan lukemalla pari eri versiota tästä perinteisestä sadusta, ja erilaisia lastenteatteria käsitteleviä tekstejä. Mietin, miten lapset eroavat aikuisista yleisönä, ja minkälaisia asioita puvustusta tehdessä tulisi tästä syystä ottaa huomioon. 

Alussa minulle oli selvää vain se, että minun tulee välttää suunnittelussa yleisöni aliarviointia. Itse asiassa, uskon lapsiyleisön olevan avoimen rehellisessä mielipiteen ilmaisussaan mahdollisesti jopa aikuisia haastavampi.

 Produktion alkuvaiheessa kokoonnuimme ohjaajan ja lavastajan kanssa säännöllisiin palavereihin, joissa pohdiskelimme minkälaisen Saapasjalkakissan me haluamme tehdä, ja pyörittelimme erilaisia ideoita sen toteutuksesta. Näiden palaverien aikana minulle hahmottui, että se, mikä tästä esityksestä tekee nimenomaan lastenteatteria, on esityksen tarina. Alkoi tuntua siltä, että teen asioista liian vaikeita miettiessäni minkälaisin silmin lapset esityksen ja sen puvustuksen näkevät – minähän en voi sitä kuitenkaan tietää!

 Lapsille suunnattujen tarinoiden maailmat ovat usein visualisoitu karnevalistisen räikeiksi. Mielestäni ne ylläpitävät stereotyyppistä käsitystä, ja syyllistyvät juuri lasten maun aliarvioimiseen. Päätin siis unohtaa suunnittelussa koko "lastenteatterin", ja tehdä työni intuitiooni luottaen, noudattaen samoja laatu- ja tyylivaatimuksia, joita työlleni muutenkin asetan.

Käytän mielelläni puvustuksissa erilaisia materiaaleja, joita ei perinteisesti käytetä vaatetuksessa. Teatterivaatteen on toki oltava käytännöllinen, sen tulee kestää läpi harjoitus- ja esityskauden, esiintyjän pitää pystyä liikkumaan siinä (yleensä), ja mielellään sitä pitää myös pystyä huoltamaan. Silti teatterivaate esiintymisasuna mahdollistaa sen, että siitä voi tehdä arkivaatteesta poikkeavan taideteoksen. 

Tätä puvustusta tehdessäni olen muotoillut mm. tapetista hameita ja viittoja, sekä juuttikankaasta kruunuja ja liivejä. Ihan kaikkia ideoita ei yhden produktion puitteissa saa aina toteutettua käyttökelpoisiksi asti, mutta jonkinlaisen jäljen nämä kokeilutkin jättävät lopulliseen toteutukseen.

Saapasjalkakissan pukusuunnittelu on ollut minulle antoisa kokemus. Valmiiseen käsikirjoitukseen perustuva esitys on ollut piristävää vaihtelua nykyteatteripainotteisissa produktioissani, sillä olen kokenut erilaisten roolihahmojen tutkimisen hyvin inspiroivaksi. Miten suuri merkitys vaatteilla onkaan siinä, minkälaisena kukin hahmo herää eloon! 

Antoisasta kokemuksesta saan kiittää myös mahtavaa työryhmää: esiintyjiä, jotka mukisematta ovat vastaanottaneet kutittelevatkin vaatteet, ja erityisesti ohjaajaa sekä lavastajaa, joiden kanssa alun suunnittelupalaverit sujuivat hedelmällisessä yhteishengessä!

Petra Sevon - Puvustaja

Malmisalin katsomossa

 17 päivää ensi-iltaan. Kokeilin kutistautua metrinmittaiseksi ja miettiä, miltähän näyttää ja kuulostaa Malmisalissa 5 minuuttia sen jälkeen, kun läpimenoharjoitus on päättynyt? Tule mukaani kurkistamaan!

Näyttämö näyttää tuolirivien takaa kurkistettuna tyhjältä. Jylhät linnanportteja muistuttavat ovet tuntuvat aivan kuin huokailevan yksinäisyyttään

Ahaa! Kaikki ei olekaan vielä tältä illalta ohi. Eturivissä istuu yksi näyttelijöistä, Jaakko, mietteliäänä. Kuuleeko hän linnanporttien huokailut? Onkohan katsomossa muita?

Yllätys! Vilkaisu taakse paljastaa katsomossa lepuuttelevan Spiderman-pallon, joka on harjoitusten alkulämmittelyissä saanut lennähdellä ilmojen halki näyttämöllä, kurkotella kohti valaistusta ja - hmm! Miltähän se katto muuten mahtaa näyttää - lymyileeköhän sielläkin joku?

Siellähän tuikkii lamppuja niin kuin tähtiä. Voikohan teatterissa nähdä tähdenlennon? Nyt jostain kuuluu ihan selkeästi puhetta..

Nyt tiedän mihin Jaakon huomio kiinnittyi. Näyttämöllä tepastelee ohjaajamme Jukka! Tule esiin sieltä verhoista!

Hahaa! Jukka löydetty - eivät ne olleetkaan ovet, jotka huokailivat vaan ääni tulikin Jukan raksuttavista aivoista kun hän tutkii muistiinpanoistaan palautetta tämänkertaisesta läpimenosta. 

Tältä Malmisali kuulosti 17 päivää ennen ensi-iltaa. Tule kokemaan, miltä siellä tuntuu kun näyttämölle levittäytyy Saapasjalkakissan maailma!




-perspektiivin vaihtoa kaikille suositellen 

Meiju L. -  Suutarimestari, Metsästäjä, Talonpoika